Otsikon aihe on pyöriny mun päässä jo pitkään. Tuntuu, että nykysin ihmisillä ei ole aikaa pysähtyä ja miettiä vain ajatuksia ja antaa hetki aikaa niille. Yleensä se johtuu omasta huonosta suunnittelusta aikataulun suhteen mutta entä jos ei ihan oikeasti ehdi?
Ensin on about kuuesta seitsämään tuntia koulussa, tulee kotiin syö välipalan, tekee läksyt, ehkä ruuan, sitten käy lenkillä ja hoitaa muita juttuja. Kello on vähintään kuus illalla ku selviää lenkille/salille. Kun tulee sieltä, tekee ehkä loput läksyistä ja melkein suoraan suihkun kautta nukkumaan. Kello on about 9 kun tulen lenkiltä/salilta. Jossain välissä haluu myös jutella sisarusten kanssa. Yhentoista aikaa valot sammuu ja missään välissä ei oo ollu hetkeäkää ajatuksille, vaikka tuo päivä ei kiireiseltä kuulosakaan. Toinen esimerkki. Lähen aamulla enne kasia kotoo, pääsen koulusta 20yli kaks. Meen sieltä suoraan hoitamaan lapsia jossa menee about neljä tuntii. Tuun seiskan aikaa kotia, teen läksyt, käyn ehkä pikalenkillä ja kello on jo kymmenen. Missä välissä ehtisin? Joku vois sanoa, että noh lenkillä ja se on totta. Välillä haluaisi kuitenkin ehtiä miettiä asioita muuallakin kuin lenkkipolulla. Ihan omassa rauhassa. Tuommoisia arkipäivät yleensä on. Joko tai. Ellei ole lastenhoitoa niin teen yleensä kaikkia isompia töitä esim. äikän aineita ja muuta mikä vie aikaa. Enkun sanakkaita on melkee joka viikko ja niihin menee oikeesti paljo aikaa et opettelet sen aukeemallisen niitä sanoja, saati jos niitä on kaks. Pyrin menemään viimestään yheltätoista nukkuu, koska tiiän että heräilen yöllä ja näin se väsymys ei oo niin isoo. Lähiaikoina tuo onneks on vähentyny!
Tää aihe siis on mietityttäny mua jo jonku aikaa, koska en haluais olla niin kiireinen. En haluais olla koko ajan menossa. Silti, kun rupeaa laskemaan montako viikonloppua oon ollu kotona tän vuoden aikana, ne voi laskee yhen käden sormilla. Jos ei paria semmosta lasketa, jollon kamuja on ollu täällä. Oon kiertäny alkuvuoden aikana Rovaniemen ja Helsingin välissä melkee joka viikonloppu. Oon ollu isosena ja isoskoulutuksessa, käyny moikkaamassa opskakamuja opskalla, käyny serkusviikonlopulla Helsingissä, hiihtoloma meni Oulussa ja missäköhä muualla. Pääsiäisenä olin kuopiossa kun suunnitelmat meni mönkään mut sillonki olin ainaki yhen yön pois kotoa. Oon olllu myös hoitamas lapsia koko viikonlopun. Tästä eteenpäin vappu menee Steen kanssa(vihdoin nähääänn!!), ens viikonloppu on pakko olla kotona koska pakko vetää henkee ja olla vaa iha yksi. Sitä seuraavana lähen luultavasti ouluun ja sit onki jo koeviikko nii lähellä et pitää lukee niihin. Sen jälkeen kun koeviikko on ohi, on pari viikkoo töitä ja lähen luultavasti heti sillo kattoo yhen kamun uutta taloo(taisiis niitte perheen) ja haluisin kiertää Oulun, Seinäjoen, Tuurin, Aljärven, Helsingin, Jyväksylän kesän aikana. Että kysympä vaa et missä välissä ku on töitäkin ja muita tapahtumii. Sen näkee sitten.
Ristiriitasta tästä tekee se, että en todellakaa haluu jättää ystävien näkemisiä sen takia, että ehtii vain olla, mutta sitä omaa aikaakin tarvitsee. En kaipaa sitä usein, mutta kerran viikkoon tai pariin. En vielä senkään jälkeen väsy, mutta huomaa että nyt ois hyvä olla hetki yksin. Tän takia en hakenu opistoon, vaikka aivan super hyvin siellä varmasti viihtyisin. ''Pelkäsin'' että siel ois kuitenki liikaa tekemistä vaikka ei välttämättä ees ois näin. Silloin kun siellä kävin, tuli vähäksi aikaa mieleen, miksi en hakenu. Miksi? Se fiilis siellä vaa oli niin paras. Ekana iltana pölötettii jo aivan täysii niittenki kaa, joita en ollu ikinä nähny. Ne ihmetteli et enkö yhtään ''ujosta'' vaan uskallan heti rueta paistaa jauhelihaa ja takit tais lentää vaa maahan. Tuostakin huomaa, että oisin tullu viihtymään siellä, mutta sitä en tiiä oisinko koko vuotta. Voi olla että ei tai sitten joo. Se kuitenki jää nyt kokematta, lukuunottamatta tuota muutaman yön vierailua. Takas aiheeseen.
Viikolla sitä vaan ei yleensä oo, vaikka oon kyllä silleen yksin, kun teen esim. läksyjä tai käyn lenkillä(tosin ei aina läheskää) mutta semmoista aikaa, että ei tarvitse tehdä mitään. Yhtään mitään, edes muutamaan tuntiin. Kaikki ne viikonloput joita oon ollu kotona ''yksin'' on ollu täynnä tekemistä. Kaikkee semmosta mitä muullon ei ehdi tehä. Ensi viikonloppuna kun olen kotona, pitää lukee jo koeviikkoo varten ja luultavasti Kaisla tulee pistäytyy täällä, eli tätäkin murua haluu nähä.<3 Sitten on sellane ikuinen lista, miltä löytyy kyllä tekemistä vaikka koko viikolle, vaik ei ois mitään muuta tekemistä ku toi lista. Eli mistä löytää aikaa? Töitäkin on jonkun verran eli niissä menee myös iltoja, vaikka se aivan ihanaa hommaa onkin vahtia lapsia. Se ei kuitenkaa auta, koska aikaa siihen menee silti. Tämän lisäksi haluaisin panostaa kunnolla kouluun, joka kyllä onnistuu, mutta pelkään että kohta alkaa pikkuhiljaa energiat loppua. Onneksi kesä tulee super vauhtia ja enneku huomaan ni on kesäloma. Kuitenkin, kun tiedän että tää jatkuu ens sykysnä, jollon koulussakin vaikeutuu asiat, kurssit on vaikeampia en tiiä miten teen että ehin kaiken. Kaikki sanoo, että miten oot nuin energinen? Miten jaksat olla koko ajan jossain? Kyllä, toi on totta. Oon lähes aina se, joka ensimmäisenä lähtee mukaan ja nauran kuulemma niin paljon et ku sitä kuuntelee ni tulee hyvälle tuulelle, haha. Silti, ei ne energiat loputtomiin kestä. Jos kolme vuotta on tämmöistä, niin voi olla että kolmosvuoden keväällä alkaa jo väsyttää. Koulujutut vaikeutuu ja vie enempi aikaa, kirjotuksiin pitäs alkaa ens vuonna lukee, ajokortti ajaa jossai vaihees ens vuoden puolella ja muuta. Okei, turha nuin pitkälle miettiä ne tulee aikanaan, mutta saitte varmasti pointista kiinni. Haluun vielä selventää, että mua ei nyt väsytä tää hommien määrä eikä välttämättä ens tai sitä seuraavanakaan vuonna, mutta väkisinkin miettii että miten käy kun ei oo aikaa pysähtyä. En kadu milliäkään sitä, et oon reissannu paljon. Enkä sitä, et sen ansiosta oon nähny niitä kaukana asuvia ystäviä joita näkee harvoin. Ootte kaikki rakkaita<3
Yks keino, joka on hyvä, että yrittää joka viikko ottaa tunnin itelle ja vain on. Ei tee yhtään mitään. Sen verran yleensä joka viikosta löytyy aikaa. Ykskin kerta istuin metässä puun juurella melkein tunnin ja vaan mietin kaikkea. Selvitin kaikki ajatukset ja vaan olin.
Tää oli siis vaan tällästä ajatusten virtaa, jota oli pakko purkaa vähän tännekin puolelle. Tulee samalla vähän syvällisempää tekstiä tänne pitkästä aikaa. :)
Tällästä pohdintaa tällä kertaa. Teenkö useemmin tämmösiä vai onko nää ihan tylsiä?
Miten te teette, miten aika riittää kaikkeen? Kaipaatteko tekin omaa aikaa? Kertokaa ihmeessä omia ajatuksia tästä. Nyt mä suuntaan kouluun. Kuvat ei millää haluu asettua, mutta en ehdi rueta niitä venkslaamaan, pahoittelen.
Ps. Mitä mieltä ootte tosta yhestä uudesta vaatekappaleesta? Ite tykkään, koska #mustavalkoraita<3
