Heippa! Tulin vapaapäivän kunniaksi kertomaan teille viikonlopun kuulumisia. Kuuluuko nyt laulaa, että ''kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse..?''
Mihin tää aika oikein hupenee?
Olin luvannut Vilille, että pidetään pikkujoulut joku ilta ennen joulua ja niin me pidettiin ne perjantaina! Kysyin torstaina, että pidetäänkö ne huomenna kun Maiju tulee niin vastaukseksi sain ilosen kiljahduksen kera: '' JOOOO, tuleeko se oikeesti meille?! Haluun soittaa sille.'' Sitten oli pakko varmistaa, että Nöpönenä tulee mukaan ja soittaa mun puhelimella Maikille.
Koulusta tullessa toi ystävä odotti jo meillä ja rupateltiin jonkun aikaa.
Illalla siivouksen ja juttelutuokion jälkeen lähettiin ulos riehumaan kolmestaan, kun pyrytti aivan tosi paljon lunta ja Linkki liitty seuraan. Heiteltiin lumipalloja, hypittii lumikasoihin ja vaikka mitä muuta kivaa. Oli huippu vaan juosta lumessa ja tehtiin sellasia reittejä joista toiset meni.
Käytiin kävellen ostamassa herkkuja illaksi ja tehtiin niitä & syötiin.
Kun pienemmät meni nukkumaan, pelattiin meidän vaihto-oppilaan kanssa Aliasta englanniksi ja naurun määrä oli vakio, haha. :D
Hyvin se kuitenkin onnistu eikä kääntäjiä tarvittu. Ajateltiin aluksi, että miten me osataan selittää nämä mutta se osottautu turhaksi huoleksi. Se oli yllättävän helppoa!
Lauantaina ei tehty mitään erikoista Matkuksessa käyntiä lukuunottamatta, mutta parasta on vain olla ja rentoutua. Illalla saatiin Kaisla meidän seuraksi joksikin aikaa ja laulettiin (oliks yllätys?) joululauluja & oltiin vain.
Eilenkin käytiin vain jonkun aikaa ulkoilemassa ja laulettiin (taas) joululauluja.
Puhuttiin yks ilta siitä ettei koko ajan tarvitse mennä ja tehdä ystävien kanssa. Yhtä ihania muistoja jää niistä rauhallisista kotona vietetyistä illoista ja jutteluhetkistä. Me ainakin Maikin kanssa ollaan semmosia, että ei suunnitella melkein yhtään, mitä tullaan tekemään ennen viikonloppua. Tehdään sitä mitä jaksaa ja mikä sillä hetkellä tuntuu mukavimmalta vaihtoehdolta! Välillä jumitutaan kotiin/kämpälle ja toisella kerralla ollaan menossa koko ajan.
Onneksi ystävien kanssa ei tarvitse stressata mistään ja voi olla aivan rennosti. ♥
Ei tarvii miettiä, viitinkö olla näillä vaatteilla tai onko ne hiukset viimesen päälle. Ei haittaa, jos on huonompi päivä tai väsyttää. Kiitos jälleen kerran rakkaat ystävät!
Joku on saattanut ihmetellä, miten nähdään Maijun kanssa niin usein vaikka asutaan eri paikkakunnalla? Yksinkertaisesti siksi, että tuo ystävä on niin äärettömän tärkeä ja siihen on mahdollisuus. Junalla ja bussilla pääsee helposti eikä matkaan mene kovin paljon aikaa. Ollaan siitäkin puhuttu usein, että onneksi välimatka ei ole tämän pidempi niin pystyy nähdä melko usein.
Kummatkin pystyy olla toistensa luona kuin kotona ja tunnetaan toistemme perheet hyvin.
Rakastan sitä, kun M:n pikkusisarukset juoksee syliin heille mennessä ja puhelimessa ollessa saattavat kysyä, että ''Noora, millon tuut taas meille?''. Kertovat juttuja ja tulevat syliin.
Nytkin on niin ikävä noita pikkusia.♥
Ystävät on korvaamattomia, pitäkää niistä kiinni.♥
Ps. Nöpis on siis panda-pehmolelu joka näkyy Viljamin sylissä kuusen vieressä otetussa kuvassa.
Taitaa yhdestä paketista paljastua oma semmoinen jouluna - tuo kun on Maijun! ;)
