ON TULLUT AIKA KIITOKSEN

Oli ensin 5.45 herätys vajaa neljän tunnin yöunine jälkeen ja 9 tunnin työpäivä. Yksi ihana ystävä mukana menossa pitkästä aikaa, onneks pian nähään taas.

Pikavalmistautuminen ja hiusten kanssa tappelu. Kolme tuntia myöhässä juhliin.

 Rento meininki juhlissa ja kaunis juhlakalu. Laulua yli 10 hengen porukalla, parasta.

Paljon hyvää syötävää. Pilvinen sää. Eka kertaa sitten oston temppuileva kamera joka ei lopulta suostunut ottamaan kuvia ollenkaan, mutta myöhemmin illalla toimi aivan normaalisti ei yhtään ärsyttäny ei. Innokkaita kuvaajia jotka myös otti kuvia. Silti melkein 300 kuvaa, mutta suurin osa kaverikuvia eli ne ei pääse tänne blogin puolelle. Onnea hensku-hoitsulle vielä sinne naapuriin.♥

Tämä ei ehkä ole paras tapa, näin iloisen postauksen jälkeen sanoa tätä mutta joskus se on pakko.

Tää homma ei oo taas vähään aikaan tuntunu niin mukavalle mitä sen pitäis. Tiedän, että välillä on huonompia kausia mutta tämä on jatkunut liian kauan. Ei ole ollut semmoista fiilistä, että odotan bloggaamista. Ei ole ollut fiilis, että jes pääsee postaamaaan. Tämä ei tunnu pakkopullalta, mutta joku on vinossa. Se joku on liian iso kysymysmerkki.

Enempi se on ollut semmoista, että noh postataan nyt kun on ihan jees verran kuvia ja fiilistäkin löytyy siihen vähän. Se ei ole oikea tapa, jos se menee tuommoiseen.

Toinen asia on se, että mulla on tulossa tosi kiireisiä viikkoja kesäkuun puoliväliin asti eli postaustahti tulis olemaan kerran viikkoon jos edes sitä. En halua väkisin pitää tätä blogia elossa ja minusta tuntuu ettei kukaan menetä, kun nyt on tullu aika sanoa haikeat hyvästit.

Mietin ja vatvoin pitkään ja lopulta tämä oli lopputulos.

Muistelin ensimmäisiä postauksia ja sen ajan elämäntilannetta. Olin vielä ysillä peruskoulussa ja en ollut tutustunut melkein kehenkään tämän hetkisiin ystäviin. Täysin eri elämäntilanne kuin nyt kaikilla osa-alueilla. Nyt on löytynyt paikka jossa olla ja ystävät jotka pysyy. Opiskelut rullaa eteenpäin suunnitelmien mukaan ja elämä hymyilee vieläkin suurimmaksi osaksi.

Tänne on tullut postauksia laidasta laitaan ja asia jota tulee ikävä, on kirjoittaminen.

Se kun voi vain istua alas ja kirjoittaa omia ajatuksia ylös tai fiilistellä ystävien kanssa vietettyä huippua viikonloppua. On myös kerrottu väsymyksestä mutta myös onnenhetkistä. Jonkun verran löytyy myös syvällisempiä kirjoituksia monista aiheista joista olette kommenttien mukaan tykänneet. On menty pintaa syvemmälle ja välillä pinnalla.

Kliseisesti ja niin monesti sanottu lause: tämä on antanut paljon, mutta enää tämä ei ole luonnollinen osa elämääni. Niin rakas mutta raskas harrastus. On tämän ansiota että innostuin lopullisesti kuvauksesta ja olen saanut täältä suurimman osan tämän hetkisistä ystävistä. Kiitos kaikki te joihin olen täällä tutustunut. Voi olla, että (toivon mukaan) lähiaikoinapäivinä saatu uusi kamera nostaisi motivaatiota, mutta jos niin käy, jatkan kesän jälkeen uudella alustalla. Jos perustan tulevaisuudessa uuden blogin, niin kerron siitä sitten myös täällä.

Ensi viikolla alkava viimeinen koeviikko ja viimeiset koulujutut vie aikaa ja lopun ajan haluan viettää ystävien & perheen kanssa. Tällä hetkellä ne tuntuu tärkeämmälle kuin blogin päivittäminen vaikka tämä on ollut tärkeä osa arkipäiviä jo monta vuotta. Aikaa siis ei oikein löydy mistään raosta ja kesäkuun kahteen ekaan viikkoon tulee mahtumaan lähes 150 tuntia töitä niin päivät on melko täysiä.

Pian alkava ajokortin ajaminen (ajotunnit, teoriatunnit jne..) vie myös paljon illoista tunteja niin tuntuu ettei ehdi pysähtyä seuraavien viikkojen aikana ollenkaan. Kouluvuosi on myös hoidettava kunnialla loppuun vaikka motivaatiota ei oikein enää ole.

Mulle kuitenkin kuuluu hyvää ja ollaan vietetty paljon aikaa ystävien kanssa. 

Lenkkeily, kouluhommat, ystävät ja perhe = mun vapaa-aika kärjistetysti.

Esimerkiksi eilinen ilta meni yhteentoista asti tuttuakin tutummalla kämpällä meiän parhaalla nelikolla, kun pitkästä aikaa kaikki pääsi yhtäaikaa paikalle.♥ Kannustettiin leijonat voittoon ja herkuteltiin täytetyillä patongeilla, suklaalla, vesimelonilla ja mitähän muuta meillä vielä oli! Väsymys nostaa päätä huonosti nukuttujen öiden jälkeen, mutta kyllä se kesän myötä varmasti helpottaa.

Nyt on kuitenkin aika sanoa heipat ja jättää blogimaailma taakse. Ystävien blogeja tulen kyllä vielä lukemaan, mutta oma kirjoittaminen oli ainakin tällä erää tässä. En olisi uskonut kuinka vaikea tämä päätös oli lopulta, mutta tällä hetkellä se tuntuu oikealle. Tuntuu jopa pelottavalta painaa kohta ''julkaise'' viimeisen kerran. Voin kertoa, että jahkailin varmaan viistoista minuuttia ennenkuin sitä nappia painoin.

Haluan kuitenkin tämän ajatusvirran myötä kiittää teitä lukijoita kaikesta, erityisesti kaikista mahtavista kommenteista ja siitä että olette olleet ystävällisiä kommenttiboxin puolella - KIITOS!

Ps. Mun elämää voi vielä seurata tutuilla nimimerkeillä snäpissä ja instassa, ne päivittyy tiiviisti.

Luultavasti myös täällä näkyvien tyttöjen blogeista välillä tulen löytymään kun puuhaillaan yhdessä kaikkea.