''MITÄ SULLE KUULUU?''

Viimesen viikon aikana oon hoitanu lapsia, käyny maikin luona yhen yön visiitillä, tehny äikän kurssia ties monta tuntia eikä se vieläkää oo ihan valmis mutta loppusuoralla ollaan, ärsyyntyny kouluun ja ajanpuutteeseen, ollu aivan tosi väsyny ja googlettanu kuviksen tunnilla apinan päästä kuvaa et saan tehtyy kuvistyön.

 Yks päivä  onnistuin säätää yhen ruuan teon aikana tomaatit kolmesti itteni päälle, oon hävittäny penaalin - jonka takii käytin lyijypakettii viivottimena - , siivonnu huoneen lattiasta kattoo ja pyykänny vaatteita. Tutor hommia on ollu montamonta tuntia, yritin ottaa energiaa aurinkosta ja puhuttii puhelimessa ystävien kaa. Makasin vaan sängyllä kun väsytti niin paljon, kuuntelin monta tuntia enkun sanoja ja istuin ruotsin kirjan kaa vähä enne yhtätoista sängyllä painamassa niitä päähän. Tein iha sumeilla aivoilla läksyt ja Kirjattii 10 fiksuinta eläintä tyylillä muurahainen, delfiini, apina, koira, hevonen ja nii eespäi ku ei tullu eläinten nimii päähän. Luin kirjaa yömyöhää ja kävin lenkillä monesti. Ripustin tippuneen verhon ja tein kauralastuja ja sämpylöitä. Olin jossai ihme rytky kotivaatteissa ja asukriiseilin ku tuntuu että oon taas tylsistyny kaikkii vaatteisii.

Nautin niistä lyhyistä hetkistä illalla kun sai hengähtää. Siitä kun oli vähän aikaa ennen kun koulu alko ja mun piti löytää mustat farkut keskustasta kun yhtäkkii yks ilopilleri soittaa ja piristää ihanalla naurulla mun päivää.  Siitä kun juttelee illalla aivan rättipoikkiväsyneenä ystävien kaa ja ne vaan osaa piristää just oikeella tavalla. Myös ne hetket, kun pienet sanoo jotain ihanaa tai nauretaa iha räkänä koulussa jolleki tyhmälle jutulle antaa energiaa mennä eteepäi nopeempaa ku kiitojuna ennenkuin ensi viikon viikonloppuna otan piiitkästä aikaa viikonlopun vain olemiselle ja rentoutumiselle. En edes muista millon semmoinen on viimeks ollu eli nyt on korkee aika pitää semmoinen.
Mä saan huomenna aikamoisen ihania vieraita yöks joten sen voimalla mennää vielä tää aurinkoinen päivä ja jaksetaa lukee ruotsi sanoja ja tehä muut kouluhommat. Lenkillekin vois mennä parin päivän tauon jälkeen. (en oo ehtiny sinne vaikka eilen tossa ''ohjelmassa'' olin sen merkannu.) Tostaki huomaa ettei ajatus ihan juokse ku oon merkannu kaks lenkkiä eiliselle mutta ehkä se yks kuitenki riittää, heh.
Oikein ihanaa viikonloppua näi ajoissa kaikille! <3 Ottakaa iisisti ja nauttikaa hyvistä keleistä. Mä lähen ihan just kouluu. 

Onks se kauneus katsojan silmissä?

Kun sanoo sanan kauneus, mitä teille tulee ensimmäisenä mieleen?
Itselle tulee ihan ensimmäisenä tietenkin ulkonäkö, mutta heti sen jälkeen ajattelee että hei, eikös se ole kaikkea muutakin. Herää paljon kysymyksiä, joihin on vaikea vastata kun kauneus sanana on aika abstrakti. Yksi isoimmista kysymyksistä on: Laittaudunko itseni vai muiden vuoksi? (ajatellaan siis laittautumista enempänä kuin pakolliset hiusten harjaus, hampaiden pesu jne)
           Eikös sisäinen kauneus ole myös kauneutta? Millon voi sanoa että ''olet kaunis''? Millä voi määrittää sanan kauneus? Sanotaan, että kauneus on katsojan silmissä. Sanotaan myös, että jokainen ihminen on kaunis omalla tavallaan, eikö totta? Jokainen on kaunis, mutta miksi aina ajattelee itsestä että ''hyi että oon aiva ruma..''

''Katokku sit se meni nääin ja näiin''

              Minun mielestä kaunes ei ole sitä, että on meikit naamassa, hiukset viimesen päälle laitettuna käytetty monta tuntia laittautumiseen. Tietenkin välillä on mukava laittaa hiuksia enemmän ku puol minsaa ponnarille ja harjata toinen puol minsaa tai minuutti, mutta miksi sitä tekisi joka päivä. Mistä se ajattelutapa johtuu, että ei voi mennä esim. lähikauppaan ilman meikkiä tai laittamatta hiuksia? Tietenkin ihmisiä on niin paljon erilaisia kuin niitä maailmassa on, mutta yleistettynä.
Miksi ajatellaan että ei voi olla kaunis ilman laittautumista? Jos juttelee tästä asiasta jätkien kanssa niin ne vastaa '' luonnolliset tytöt on kauneimpia''. Itse ajattelen samalla tavalla että luonnollisuus kaunistaa. Silloin on semmoinen kun oikeasti on, tottakai perus asiat laitettuna.
Tulee mieleen, onko se sitten pelkkä tyttöjen ajattelutapa, että täytyy olla laittaunut, kuuluuko se tyttöjen tapoihin niin vahvasti?

''mä nyt aattelin selittää sulle kaikkee ku ei näistä kuvista tuu mitää.''

    Kun menen peilin eteen katson monesti pitkään itseä ja saatan ajatella, että miksi nää jalat on näin isot. Miksi tää paita isontaa näin paljon, en mä voi lähteä minnekää. Tiedän etten ole ainoa, joka voi nostaa käden ylös jos kysyttäisiin kuka on tehnyt nuin. Kuitenkin tietää, että kelpaa juuri tämmöisenä mutta silti toimii nuin. Miksi?
           Välillä on mukava ''laittautua'' ja käyttää aikaa enemmän esim. hiusten laittoon, mutta tekeekö sen siksi että itse haluaa vai muiden vuoksi. Jos tekee muiden vuoksi, niin miksi tekee? Mistä se johtuu? Onko se vain pelkkä tapa?
 Myönnän, itse tulee ajateltua monesti ''hyi että oon ihan räjähtäneen näkönen, mitähän nuo muut ajattelee?'' esim. lenkin jälkeen tai heti herättyä. Takaraivossa kuitenkin koko ajan on se ajatus, että kaikki on täydellisiä omina itseinään ja lenkin jälkeen ei millään oo ihana näky punasinen poskineen ja hiukset sekasin. Ei ole ''parhaimmillaan'' mutta kaikki tietää ja se on aivan normaalia.
   Tähän aiheeseen liittyy myös se, miten näkee oman kropan. Onko hyväksynyt ne omasta mielestä heikot kohdat. Osaako ajatella, että myös minä olen kaunis. Myös minussa on ne hyvät ja ihanat puolet, olen yhtä kaunis kuin muut juuri omalla tavalla.

''Hei ihan totta, yrittäs nyt ne kuvat onnistu'' :D

Muistakaa jokainen, että ootte arvokkaita ja kauniita juuri tällä hetkellä. Yrittäkää muistaa, että kun teillä on hyvä olla niin se riittää. Ei tarvitse olla mallin mitoissa tai stressata onko #kesäkunto tai viittinkö mennä rannalle kun on ''pömppismaha''. 

Arvostakaa itseänne juuri semmoisina kuin olette.<3 

Jos oman itsensä takia haluaa esim treenailla jotta itsellä olisi parempi olo ja virkeempi mieli niin tehkää niin, mutta elkää tehkö sitä sen takia jotta pääsisitte kesäkuntoon jota ei ole. Kaikki ovat kesäkunnossa kun on kesä, eiks vaa? Nämä yritän pitää mielessä myös itse, vaikka valitettavan usein se unohtuu. Pikkuhiljaa, vauvanaskelin varmuus kasvaa ja oppii arvostamaan myös itseä enemmän ja ajattelemaan että myös minä olen kaunis. 

Ihanaa ja aurinkoista sunnuntaita kaikille! 

Mä otan nyt tunnin piiitkästä aikaa vain rentoilulle ja olemiselle ennenkun illalla lähden käymään kummipojan yks vee synttäreillä.  Huh, mutta nyt kirjan lukuun. joka kyllä liittyy kouluun, mutta ompahan vaihtelua aamulla ja äsken tehdyille enkulle ja ruotsille.

Kertokaahan mitä mieltä ootte näistä syvällisemmistä postauksista? :)

Ps. Ihan tarkotuksella laitoin tähän postaukseen noita #behindthescenes photoja pitkästä aikaa, kun niitä aina tulee. Tosin tuolla kerralla nuo ei kovin jäätäviä ollu mutta kuitenkin. :D