YHDESSÄ VUODESSA

On tapahtunut niin paljon.
Viime vuonna jännitin lukioo ja ensimmäisenä päivänä jännittyneenä astelin saliin kuuntelemaan opettajien esittelyä ja muutenkin koko lukion esittelyä. Olin epävarma siitä, onko tää ollenkaa mun paikka, tuunko väsymään siihen työmäärään ja viihdynkö täällä?
Kuitenkin heti sain huomata kuinka rentoa porukkaa koko lukio oli täynnä ja jos sattui semmoinen kurssi jonne ei tullut kavereita niin löysi jonkun jonka kanssa tehdä ryhmätyöt plus muut tämmöiset. Olin ehkä hieman ujokin aluksi, mutta parissa päivässä tuli tavat tutuiksi ja löysi uusia kavereita joiden kanssa vielä nytkin vietetään koulupäivät nauraen, jutellen ja välillä niin paljon paasaten siitä kuin koulu on aivan ärsyttävä paikka ja ei jaksas tehdä kaikkia kurssitehtäviä ja lukee koeviikkoo tms. Elämästä nauttien ja pienestä iloiten.

Teille jotka tänä syksynä ootte alottanut lukion, niin elkää stressatko! Kaikki kyllä järjestyy ja uusia kavereita löytää varmasti. Voin kokemuksesta sanoo, vaikka tiiän kuin paljon se jännittää mennä uuteen kouluun sen tutun ja turvallisen yläasteen jälkeen. Olemalla oma itsesi ja omistamalla avoimen mielen kaikki menee tosi hyvin! Tutoreilta voi rohkeasti kysyä jos joku mietityttää ja meiän koulussa sitä oikein mainostakaa että tulkaa kysymään meiltä - eli siis tutoreilta - apua jos sitä tarvitsee. :) Me ei ajatella että olisitte noloja tai pieniä, auttamisen takia me ollaan siellä!
 Nyt kuitenkin takaisin aiheeseen. Muistan tuon kuin eilisen, tuntuu että se oli viime viikolla. Silti kun rupeaa miettimään kaikkea, mitä sen jälkeen tapahtui, huomaa kuinka pitkä aika siitä on ja kuin mahtava vuosi tämä oli.  Eilen kun oli ensimmäinen koulupäivä tokaluokkalaisena, tuntu että oli menny takas kotiin, tohon tuttuun ja turvalliseen lukioon jossa kamut odotti. Oli kiva jutustella kesäkuulumisia ja palata tuttuun arkeen ja meiä sakeisii juttuihin. :D Tänään kokoonnuttii meiän Tutor-porukalla kakkukahveille ja suunniteltii tulevia juttuja ja ohjelmia. Ens viikolla ja sitä seuraavalla viikolla Tutor töitä on kivasti ja se on tosi jees, koska siinä on homma josta tykkään! Ehittii me tänää äikä tunnilla nukkuaki parikyt minsaa ku meä piti kuunnella semmosta rauhallista musiikkia ja kertoo minne maailmaa päästii ryhmälle. Ei se aina lukiossa rankkaa oo, haha;)

Ehkä suurin asia joka on tapahtunut viimesen vuoden ja kahden aikana on, että oon tutustunut aivan super ihaniin ja rakkaisiin ihmisiin. En tuntenut kaksi vuotta sitten näissä kuvissa olevista kuin ryhmäkuvissa olevista ehkä kaksi. Kaikista uusista ystävistä en löytänyt tähän hätään yhteiskuvaa, mutta melkein kaikki on ainakin ryhmäkuvissa.

Myös minä itse oon muuttunut paljon. Rohkaistunut, nauttinut pienestä vielä enemmän, kaivanut positiivisia ajatuksia silloinkin, kun koulutehtäviä on tehtävänä 5tunnin verran putkeen ja on ollut 8 tuntia koulussa, saanut uusia unohtumattomia muistoja näiden uusien ystävien ja myös vanhojen ystävien kanssa vietetyistä hetkistä, välillä on ärsyttänyt kaikki ja ollut huono olla mutta siitä on selvitty ja tullaan selviämään. Se on vain elämää;) Kaikennäköistä on tullut koettua viimeisen puolentoista vuoden aikana ja hetkeäkään en vaihtaisi pois. Ne kaikki on muuttanu ja opettanu, tehny tän tilanteen juuri tälläseks kun nyt on.
Tällä hetkellä en voisi olla onnellisempi kaikista ystävistä, sukulaisista, perheestä, siitä että on pysynyt terveenä, saan opiskella mieleisessä paikassa - vaikka se työmäärä meinaa välillä tukahuttaa ja väsyttää ihan kokonaan - ja kaikesta mitä on. "Elämä on kuin pienen lapsen askel, horjuva ja huojuva mutta täynnä mahdollisuuksia."

Välillä mullaki on niitä ärsytyspäiviä ja tuntuu että mikään ei onnistu. Tälläkin hetkellä väsyttää jonkun verran ja ensi viikolla on tiedossa ahkeraa opiskelua kun on kaksi sanakoetta sun muuta. Kun ajattelee positiivisesti, kaikki on paljon valoisempaa, mutta silti joskus saa ja pitää myös ärsyttää.

Myös tämä blogi on varmasti muuttunut vuoden aikana. Noi kuvat on tän viimesimmän vuoden aikana otettu. Onko kuvat muuttunu paremmiksi tai laadukkaammiksi?

70vuotta

Niin, meillä siis juhlittiin lauantaina seitsemänkymppisiä kun mummo täyttää sen verran tossa kuun lopulla. Talon täytti 60 henkeä ja perjantaina koottiin osan serkusten voimin tarjoiluteltta ja laitettiin kaikki valmiiksi mitä ei voinut aiemmin laittaa. Lauantaina aamu alko sillä, että yks silitti kauluspaidan hiustenkuivaajalla ja tehtiin aika monta kymmentä litraa kalakeittoa kun se oli meidän ja toisen serkkuperheen vastuulla. Musiikki soi aamusta asti ja säätöö ja sähellystä riitti. Viulu&piano&sello on aika ihana yhdistelmä! ❤️

Iltapäivällä kaikki oli valmiina ja päivä meni sitten erilaisissa ohjelmanumeroissa, esityksissä ja tietenkin syödessä. Naurua ja laulua riitti, niinkun aina. Istuttii lähes samanikäste serkusten kaa juttelemassa ja hoidettii pienempii serkkuja ihan omasta tahdosta, koska melkeen viiskuukautinen serkun lapsi on vaa niin sulonen. Grillattiin ja otettiin rennosti. Keksittii kaikkee nii sakeita juttuja että huhhuh. :D Enneku juhlien jälkee aamuyöstä mentii nukkuu käytiin vielä mäkkärissä pirtelöllä seittämä henkisellä porukalla puolen yön jälkee heti ku vieraat jotka ei jääny meille yöks oli lähteny ja käytii kiertelee keskustassa ja satamassa. 

Sunnuntaina herättiin aika myöhään (siis mä heräsin) ja nautittii auringosta serkkujen kaa. Paistettii lettuja ja käytii ostaa kaupsta jätskii. Sitten illalla oli pakko hyvästellä serkut ja päästää ne kohti kotia. Ilta meni kyllä ulkona ja rannassa senkin jälkeen. Vedettiin veikkiä ja polvilautaa veneellä & jetillä ja ajeltii myös veneellä. Naurua riitti sillonki ku vedettiin hennan ja jennan kaa pikkuveljee. Tai siis me katottiin kyydissä ja serkku ajo, hah xd 

Eilen aamu alko sillä että kymmene aikaa äiti tuli herättää ja sano et "haluutko lähtee kattoo serkkuvauvaa? Lähetään ihan just kun se vielä valvoo. " Eli eikun ylös ja mekko päälle & menoks. Hiukset vetäsin jossai vaiheessa ponnarille kun ärsytti ku ne oli niin likaset kun en ehtinyt lähteä suihkuu enne lähtöä. Käytiin sitten katsomassa viikon ikästä serkkupoikaa ja voiettä kuin sulonen tuo poju on!! En kestä❤️ Niin pieni ja sulonen. Meiän puoltuntinen venähtikin puolekstoista tunniks kun pidettii pikkusta sylissä ja juteltiin. xd oisin napannu järkkärin mukaan mutta siitä oli tila loppu ja akku vähissä ni en saanu muita ku puhelinkuvia tosta sulosuudesta.. Ens kerralla sitten! Oon muuten puolen vuoden aikana ottanu 32gigan eestä kuvia että ihan kohtuullisesti tullu räpsittyä niitä :D