Tulevaisuus!

Ajattelin nyt kirjotella vähän tulevaisuun suunnitelmista teille!
Laitoin haun menemään siis tiistaina ja hain SoTelle eli sinne minne suunnittelin hakevani tässä postauksessa.

Ajattelin nyt kirjotella vähän tulevaisuun suunnitelmista teille!
Laitoin haun menemään siis tiistaina ja hain SoTelle eli sinne minne suunnittelin hakevani tässä postauksessa.

Se on ollu jo pitkään mun haaveena ja toivottavasti pääsen sinne ja opiskelen ens syksynä amiskalla ja juuri tuolla SoTella. Pitää vaan saada tää ysiluokka kunnialla päätökseen, hyvin arvosanoin ja ilman ka:n romahuksia niin se paikka on jo aika lähellä, mutta tietysti suuri osa siitä on pääsykokeet. Toivon parasta, en pelkää pahinta! ;) xD Tekee parhaansa ja kattoo mihin se sitten riittää! Ei vaa voi käsittää kui nopeesti aika kuluu! Ei pysy perässä kohta enää! :D Nyt on loma( tää on ajastettu postaus) ja sen jälkeen enää n.50 päivää peruskoulua jälellä! Ensimmäinen reaktio on:    MITÄHH? Ei oo, sulle on tullu PAHA laskuvirhe! :D 
 Mutta ei, näin se vaan menee! N.50 koulupäivää jälellä ja sitten on peruskoulu käyty. Taaii on siihen vielä n.95 päivää ku päättötokari läiskästään käteen, mutta koulupäiviä tuskaset 50(suunnilleen). Huhtikuu tulee olemaan hirveä kaikkine valtakunnallisineen ja koeryysiksinee, mutta siitä kun selviää ni alkaa olla peruskoulu paketissa, eikä sitä pakettia tartte enää aukasta, vaan on aika katsoa, mihin sitä ens syksynä lähtee ensimmäisenä koulupäivänä, vai pahimmassa tapauksessa jääkö kotiin?
Tuntuu aivan hullulta, että n.8 vuoden päästä(olettaen, että ei tule takapakkeja) saatan käydä töissä, siinä unelma-ammatissa johon olen pienestä asti halunnut ja haaveillut, että joku päivä minä haluan tehdä tuota työtä. MITÄ IHMETTÄ? Aika tosiaanki juoksee karkuun! Nimittäin, muistan vieläki sen päivän ku viikko ennen kutosluokan päättymistä pyöräilin kavereitten kanssa kotiin ja ajattelin ''vielä kolme vuotta peruskoulua jälellä, koko yläaste vielä edessä. Mutta sitä ennen Parokselle! Sitten mietitään seuraavia kouluvuosia.''
Niin, vietin siis viimesen kutosluokan viikon Paroksella, jonne haluan päästä uuelleenkin vielä! Sen verran upea saari on kyseessä!<3    (alempana kuvia juurikin tuolta Paroksen matkalta. Muilta ulkomaanmatkoilta en löytäny kuvia..:( )
Ja sitten takasin aiheeseen..
Muistan tuon lähes kuin eilisen päivän! ! Nyt oon jo laittanu hakemuksen menemään ensi syksyn koulupaikasta ja hakemuksen, joka toivottavasti vie lähemmäksi tavoitetta ja lopulta sinne unelmaan asti eli siihen, että valmistun sairaanhoitajaksi. Tiedän, matkalle voi tulla moniamonia esteitä, mutta positiivisella asenteella ja positiivisella mielellä pääsee jo pitkälle! :)
Siinä on iso ero, ajatteleeko että
 ''Voihh, taas on näin hankalaa, kaikki työt pitäisi saada valmiiksi ja liikkuakkin pitäis ehtiä. Miten IHMEESSÄ mä ehin ja jaksan tehä kaiken? '' 
Vai toinen vaihtoehto:
''Nyt on tälläinen vaikeampi jakso ja kiireisempää, teen parhaani ja tuloksen näkee sitten ajallaan. Vaikeampien jaksojen kautta voittoon vai miten se meni.  ''
Aika iso ero, vai mitä?
Pyrin aina ajattelemaan asioiden positiiviset puolet, vaikka myönnän että vaikeaa se joskus on. Se kuitenki toimii ainaki minun kohalla hyvin ja aion pitää siitä kiinni kaksin käsin, että en menetä tuota ''taitoa''. Eihän se samanlainen taito ole, kuin esim. juokseminen tai laulamien, mutta eräänlainen taito on myös se, että osaa kääntää asiat positiiviselle puolelle ja näin se auttaa jaksamaan niitten kiireisempien ja haastaavampien jaksojen yli, kohti rauhallisempaa huomista.

Ja sitten takasin aiheeseen..
Muistan tuon lähes kuin eilisen päivän!! Nyt oon jo laittanu hakemuksen menemään ensi syksyn koulupaikasta ja hakemuksen, joka toivottavasti vie lähemmäksi tavoitetta ja lopulta sinne unelmaan asti eli siihen, että valmistun sairaanhoitajaksi. Tiedän, matkalle voi tulla moniamonia esteitä, mutta positiivisella asenteella ja positiivisella mielellä pääsee jo pitkälle! :)
Siinä on iso ero, ajatteleeko että
 ''Voihh, taas on näin hankalaa, kaikki työt pitäisi saada valmiiksi ja liikkuakkin pitäis ehtiä. Miten IHMEESSÄ mä ehin ja jaksan tehä kaiken? '' 
Vai toinen vaihtoehto:
''Nyt on tälläinen vaikeampi jakso ja kiireisempää, teen parhaani ja tuloksen näkee sitten ajallaan. Vaikeampien jaksojen kautta voittoon vai miten se meni.  ''
Aika iso ero, vai mitä?
Pyrin aina ajattelemaan asioiden positiiviset puolet, vaikka myönnän että vaikeaa se joskus on. Se kuitenki toimii ainaki minun kohalla hyvin ja aion pitää siitä kiinni kaksin käsin, että en menetä tuota ''taitoa''. Eihän se samanlainen taito ole, kuin esim. juokseminen tai laulamien, mutta eräänlainen taito on myös se, että osaa kääntää asiat positiiviselle puolelle ja näin se auttaa jaksamaan niitten kiireisempien ja haastaavampien jaksojen yli, kohti rauhallisempaa huomista.
Kuvituksena tällä tekstillä on arkistojen kätköstä löydetyt vanhat kuvat. Joissain ei ilme ihan natsaa kohalleen, mutta tuohon asti viitsin julkasta nuita, sen jälkeen mennnään jo niin lähelle nykypäivää että nolousasteikko ei riittäs enää julkasta niitä kuvia! :D Näätte vähän, että minkänäkönen oon ollu pienenä.

Sanotaanko lopuksi näin, että katsotaan minne elämä johdattaa ja mennään sen mukana. Positiivisuus ja avoin asenne uusia asioita kohtaan kantaa pitkälle. 
Enjoy your life here and now. On bad days thinging, tomorrow is better. The Sun Also Rises every day!! <3 
Nauttikaa joka hetkestä, sellaisena kuin ne on. 
Nyt tää kilometripostaus saa loppua! :)