Lukiolainen

Tänä aamuna, kun heräsin, muistin taas, että tänään suuntaan lukiolle enkä tutun ja turvallisen tuntuisen yläasteen pihaan. Vaatteet päälle laitettuani, aamupalan syötyäni ja muut aamutoimet tehtyäni laitoin repun selkään,takin päälle,pipon päähän, kengät jalkaan, kävelin autotallille ja lähdin ajamaan kohti lukiota. Kohti uutta ja tuntematonta. 
   Tuntui oudolta, että oikeasti menee lukioon, eikä enää yläasteelle. Tuntui, että ei minun koulu voi olla tämä. Sen piti olla se yläaste. En minä voi vielä olla lukiolainen, ei se voi olla mahdollista. Vastahan menin kouluun ja jännitin, että ketä minun luokalle tulee ja olin innoissani läksyistä. Perus ykkösluokkalainen pikku tyttö.
Mutta nyt, kaikki oli aivan uutta. 
Ihmiset, paikka, tavat, säännöt, reitit, luokat, opettajat, ympäristö. 
Mietin, että varmasti jotain oleellista jäi kotiin ja onkohan minulla tarvittavat jutut hankittuna?
Minne mennä? Näkyykö tuttuja? Ketä mun ryhmässä on? Miten osaan kaikki asiat? Miljoona kysymystä pyöri päässä. Tiesin, että saan vastauksen niille ensimmäisten viikkojen aikana. 
Kaikki vilkuili ympärilleen ja moikkaili tutuille, jotka tuli vastaan. Puolituttujakin moikattiin ilosella tervehyksellä kesän jälkeen. Fiilis oli iloinen, mutta haikea kesäloman päättymisen takia. Tästä alkaa taas yksi uusi luku kohti unelma-ammattia. Nyt on aika alkaa taas opiskella ja alottaa uusi lukuvuosi, joita on enemmän takana kuin eessä. Hurjaa, mutta totta. 

   Tänään se todella alkoi. Mun lukioura ja tie kohti sairaanhoitajana oloa. Kaikki meni tosi hyvin. Mun ryhmään tuli muutamia tuttuja, joitten kanssa olin ja kaikki muukin kyllä järjestyy.
En voi uskoa, että se todella lähenee, että pääsen unelma-ammattiini töihin. Kaikki mitä teen koulussa, vie lähemmäksi unelmatyötä. Jokaisena koulupäivänä olen lähempänä sitä unelmaa, mikä on ollut pikkutytöstä asti.
Se todella on enää muutamien vuosien päässä, että pääsen töihin siihen ammattiin, mikä ei ole muuttunut koskaan. Pikkutyttönä sanoin, että minusta tulee sairaanhoitaja ja mieli ei ole sen jälkeen muuttunut. Töitä on paljon edessä, mutta unelmien eteen täytyy tehdä töitä.
En voi enää sanoa, että olen yläasteella, vaan nyt sanon, että olen lukiossa.
Oli haikeaa keväällä lähteä, kun ei voinut sanoa, että ''nähdään viimestään syksyllä.'' vaan piti ajatella, että kyllä joskus vielä näkee vanhoja luokkalaisia. Aika vain menee hirveän nopeasti.
Seuraavat 3 vuotta tulee kulumaan tuolla, lukiossa. Enään ei ole niitä tuttuja opettajia ja luokkalaisia, kun menee kouluun vaan ympärillä on aivan uudet ihmiset. Tietysti ne tulee tutuksi 3 vuoden kuluessa, mutta ei ne vielä yhden päivän jälkeen ole tuttuja. Tälläiset fiilikset lukion alusta mulla. Posittiviset ja odottavat. Odotan innolla, että mitä tämä lukuvuosi tuo tullessaan.
Menen eteenpäin ja katson mitä tänä lukuvuonna tapahtuu.

Pahoittelut postaustauosta ja kiireen vuoksi muokkaamatta jääneistä kuvista. Ensi postaukseen lupaan parempia kuvia ja se tulee torstaina. Palaillaan ja hyvää kouluviikkoa kaikille!! 

Ps. Oli mulla kengät jalassa koulussa vaikka kuvissa ei oo vielä ees sukkia ja huonon kelin takia laatu kärsi jonkun verran.. :D