Milloin on hengähdyksen paikka?

Heippa! Täällä kirjottelee kuumeinen mutta ilonen ja energiaa täynnä silti oleva tytsy tällä kertaa.
Rupesin eilen miettimään,että mitä kuvia ottaisin ensi postaukseen kun huomenna "pitäisi" postata mutta ei ole vielä mitään kuvia siihen. Mietin lenkillä sitä ja päädyin siihen että otan asukuvia rennost asusta, tosin sillon en vielä arvannu et oisin tulos kipeeks.. Siitä jotain kautta ajatukset meni siihen, että stressaanko tästä aivan liikaa vai miettiikö kaikki tommosia? Onks se ihan normaalia miettiä monta päivää etukätee mitä kuvia ottais seuraavaan postaukseen? Tulin siihen päätökseen, että on se normaalia. Ainaki joskus, ei aina.

 

 

   
 Nyt kun koeviikko alkaa huomenna (so lucky, mä tietty kipeenä..) niin tehtävää riittää koko ajan. Pitää siivota huone,lukee 6kokeeseen(ei tietty samaan aikaan, mutta u name it), liikkumaan pitää pääs tä joka toinen päivä koska siitä saa niin paljon energiaa, 2esseetä ja äikän ryhmätyö piti myös saada alta pois ennen koeviikkoa. Mistä löytää aikaa bloggaukseen? Missä välissä ehtii kuvata kun koulussa on n.6-8 joka päivä. Juuri valosan aikaan kun sais otettua kuvia. Pitäisi ehtiä hengähtää edes pieni hetki päivässä että jaksaa positiivisella asenteella eteenpäin. Mistä taikoa lisäaikaa päivään? Millon ehtisin kirjottaa edes puolituntia niin,ettei tarvitsis miettiä niitä kaikkia asioita siellä to do-listalla?      
        Onko muilla bloggareilla sama ongelma ajan kanssa? Missä välis te ehditte kirjottaa ja kuvata?
Olen yleensä onnistunut tuossa kiireisinäkin aikoina ennen ja toki nytkin se onnistuisi, mutta onko se sen arvoista? Nukunko mielummin pitkät yöunet, kun kirjoitan blogia? Nipistänkö sen ajan kouluhommista vai kenties liikunnasta? Mitkä asiat priorisoin korkealle? Mitä arvostan enempi, hyviä yöunia tai 1.5tunnin lenkkiä vai sitä, että kirjoitan uuden postauksen? Luovutanko ja pistän blogin paussille koeviikoksi? Postaanko mielummin pari kertaa viikkoon vai pidänkö tauon? Tuleeko tästä enempi haitta kuin hyöty? Ottaako tämä jo enempi kuin antaa takaisin? Missä menee se raja, että homma käy liian stressaavaksi ja bloggaus on vain taakka harteilla?

 

 
       Tulee mieleen paljon kysymyksiä, mutta mistä saa järkeviä vastauksia? Mistä voi tietää, että millon tällä kertaa tulee se stoppi, eikä meinaa jaksaa enää? Riippuuhan se myös ihmisestä ja tilanteesta, mikä on paras ratkaisu.  Jollekin se voi olla liikaa, mikä toisella on ihan  peruslaiffii. Kukin tuntee omat rajansa, mutta mistä huomaa että nyt aletaan mennä rajan huonommalle puolelle? Huomaako sitä tarpeeksi ajoissa? Onko jotain varotusmerkkejä, että huhuu nyt et jaksa enää, relaa jo? Hellitä otetta. Reippaus ja tehokkuus tulee ainakin huomattua koeviikon aikana. Ei kovin usein muulloin tehä 4kirjasta läksyjä, kirjoteta äikän aineistoesseetä, treenata, tehä ruokaa, lueta 2-3 aineen kokeisiin ja tehä äikän ryhmätyötä seitsämän tunnin(9-16)lukuainepäivän jälkeen. Kaikki vielä ihmisten aikoihin, ehdin yhdentoista aikaan jo nukkumaan. Vai onko joitain jolle tuo on ihan viikottainne tehtävälista? Pari-kolme viikkoa tuommosta riittää ainakin mulle vallanmainiosti:D Tuon ajan jaksaa vaikka pää eellä mentynä ja positiivisella asenteella mutta pitemmällä aikavälillä se ei oo enään hyvä asia. Pakon edessä jaksaa vaikka mitä, mutta mikä menee yli? Missä menee se sietokyvyn raja?
Nyt jaksaa nauraa, olla ilonen, tehä kaikki hommat, aatella positiivisesti, nauttia pienistä asioista ja olla onnellin ystävistä ja kaikesta mitä on saanut. Mitä käy sitten kun se raja paukkuu ja viuhuu kilsan päässä kestokyvystä? Jaksaako sillon enää muuta kuin väkisin suorittaa kaiken pakollisen? Jaksaako sillon enää iloita mistään?  Itsellä se raja ei ole mennyt yli eikä varmaan liipannut läheltäkään, koska fiiliksestä huomaa jos alkaa mennä sinne rajoille se tehtävälista että ei meinaa jaksaa enää miettiä positiivisesti.
Tästä tuli aika pitkä teksti, mutta saitte lukee mun ajatuksia tästä kun aattelin purkaa niitä tänne.

Miten te tunnistatte sen rajan? Mikä teitä auttaa jaksamaan jos on kiire? Oonko ainut joka miettii tätä?  Mitä ajatuksia teille tuli tästä?