AURINGONLASKU JA KUUTAMO

       

Heippsan! Viime päivinä oon oikein pysähtyny siihen, kuin mukavaa tää arki on, kun oli pari päivää vähän rauhallisempaa. Oon aina nauttinu niistä perusarjen jutuista, mutta nyt se on ollu oikein super korkeella. Hymyilemään saa myös teidän aivan ihanat kommentit. Aina saa hymyillen lukee niitä. Nautin siitä, kun kävelee tuolla teillä ja saa vaan pysähtyy kuvaamaan, siitä kun käy pitkästä aikaa rantasaunassa ja istuu sen jälkee viisminsaa eikä tee yhtään mitään. Siitä, kun saa onnistuneita kuvia. Siitä, kun on niin rakkaita ystäviä. Se fiilis saa myös fiiliksen kohoomaan, kun istuu auringon paisteessa ja lukee enkun sanoja. Kaks kärpästä yhellä iskulla, vai mitenmeni?

 Myös se saa hymyn huulille, kun tuolta taivaalta paistaa se yks nimetön pallo ja lämpötila nousee. Siitä, kun kymmenen aikaan tulee lenkiltä, niin on vielä valosaa. 

Nautin rauhallisista illoista. Pikkusten naurusta ja ilosta. Ihanista koulukamuista. Siitä kun fiilis on vaan niin jees. Myöskin se, että saa autettua ystäviä, saa mun fiiliksen kohoomaa. Eikä unoheta sitä tosiasiaa, että YHEKSÄN koulupäivää jälellä, sit enää koeviikko ja lomaloma here I come. Tosin kaks ekaa viikkoo menee töissä, mutta kuitenkin. Miettikää yheksän, siis oikeesti. Mihi tää eka lukiovuosi katos? Osaako joku kertoo? Myös monet muut asiat saa hymyilemään. 

Nyt kuitenkin haluisin kuulla: Mistä te nautitte?  Mikä saa teiä suunpielet nousee ylöspäin ja hymyn huulille?

Peeäs. Oon ollu nyt lauantaista asti kommentoimatta mitään blogeja sen takia, että nään pystynkö siihen ja ette arvaa kuin monesti oon meinassu painaa sitä julkase nappia. En arvannu et oon niin ''koukuttunu'' kommentointiin, haha. Vielä muutama päivä pitäs selvitä ja sit saa taas pistää kunnon kommentointimaratonin käyntii, jeeee.