Paineiden alla

Tällä kertaa vähän syvällisempää pohdintaa. Nimittäin (sosiaalisen)median asettamat/siitä aiheutuvat paineet. Sosiaaliset paineet onnistua ja olla hyvä ihminen vaikkei sitä todellisuudessa mitata sillä. Kaikki ovat hyviä ja ainutlaatuisa yksilöitä.

Oon sivunnut tätä aihetta aiemmin postauksissa, mutten ole kokonaista postausta kirjoittanut.

    Tämä on aihe josta puhutaan paljon muttei aina ymmärretä konkreettisesti sen vaikutuksia. 

Olen huomannut, että se vaikuttaa sekä positiivisesti että negatiivisesti. Sillä on ne kuuluisat kolikon kaksi puolta. Se voi antaa inspiraatiota kokeilla uutta, mutta toisaalta ahdistuttaa ihmistä entistä enemmän. Vaikutus on paljon kiinni asenteesta ja lukijan itsetunnosta, mutta kaikkea ei voi eikä pidä pistää sen piikkiin, että "tuo ois muutenkin ahdistunut" tai "ei se sinuun nuin voimakkaasti voi vaikuttaa". Ei, se on mielestäni väärä lähestymistapa.

        Ihmisille on tullut suorittamisen paine - kaikessa täytyisi onnistua eikä tulla vastoinkäymisiä. Tämä on sitä lukijoille kuuluistaa 'kiiltokuva-elämää'. Täydellinen kämppä, vaatteet, poikaystävä, auto ja lomamatkoja ulkomaille monesti vuodessa. Eikö kuulostaisi hyvälle? Tosiasiassa heillä voi olla rahallisia ongelmia tai vaikka yksinäisyyttä, mutta he eivät kerro siitä kenellekään. He ovat voineet kokea suuria menetyksiä tai ongelmia - ei voi koskaan tietää. No miksi he eivät kerro niistä? He pelkäävät leimaantuvansa huonoiksi ihmisiksi. Siksi he eivät kerro.
Sanoessa luokalle: Nosta käsi ylös, jos sinun elämässäsi ei ole ollut vastoinkäymisiä. ei luultavasti yhdenkään käsi nousisi. Mikä saa ihmiset kiillottamaan elämän surullisempia puolia? Miksi niitä ei saisi olla - nehän kuuluvat elämään? Ne opettavat ja muistuttavat hyvistä asioista.
          Tässä rajaa ei ole helppo vetää, milloin se menee negatiiviseksi. Joskus pieni paine voi tuoda ahkeruutta (järjellisen määrän), mutta missä kohti se raja ylittyy. Kun se taakka harteilla kasvaa ja kasvaa eikä se enää ole positiivista energiaa mitä siitä saa. Kiusaamista ja muuta sen tyylistä ei lasketa tähän kastiin ollenkaan, edes minimissä määrin. Se ei koskaan ole oikein.
Tiedän kokemuksesta, että esim. koulutyöt saa helpommin tehtyä kun tietää opettajan odottavan niitä tiettynä päivänä. Mitä jos se paine käy liian suureksi eikä sitä kestäkään?
Missä kohti opettajan (tai itse itselle aiheuttama paine opettajasta) rooli menee liian isoksi?
         Toisten insta-feediä selatessa iskee helposti kateus toisen täydelliselle vartalolle tai vaatteelle.
Tulee helposti kuva, että tuolla on kaikki aina niin hyvin. Eikö sillä ole ikinä murheita? Kuulin kerran bussissa, että ''ei nuin kauniilla voi olla ongelmia''. Ai, eikö? Se pisti ajattelemaan taas instan ja yleensäkin Somen vaikutusta ihmisten ajatteluun. Uskallan väittää, että jokaisella ihmisellä on välillä murheita ulkonäköä tai yhtään mitään katsomatta. Niin kauniilla kuin niillä 'rumilla'.

 

    Blogit on täynnä tekstejä tästä asiasta ja nykyään ''blogirealismia'' esitellään useammin varsinkin kuvien kautta. Näytetään talo tai huone jota ei sekunti ennen kuvanottoa ole siivottu ja laitetaan asukuva johon laittautumiseen ei ole käytetty tuntia. Ei kukaan jaksa olla aina viimesen päälle laitettu ja kämppä siinä kunnossa, että lehden vuoden koti-kuvaukset voitaisiin ottaa siellä siisteyden tasolla.

       Miksi siis ei voisi välillä laittaa niitä kuvia jossa hiukset ei ole viimesen päälle tai päällä ei ole kaupasta eilen ostettu asu kärjistäen. Kuka ne kriteerit on määrittänyt, mistä ne on tullut - meiltä itseltäkö? Onko media syyllinen? On tullut semmoinen hiljainen sopimus ettei lähes kukaan laita muita kuin kuvia vaaleista ja muodikkaasti sisustetuista ''bloggaajakodeista'' ja lasten kuvissa ei saa näkyä muuta kuin merkkivaatteita. Omissa asuissakin pitää olla merkkiä tai muuten tulee olo ettei kelpaa joukkoon. Käsi ylös nyt - jos joskus olette miettineet mielessä: ''Viitinkö laittaa tätä asua blogiin?'' Tiedän, että aika moni nostaa käden kohti kattoa. Eikö blogien ole tarkoitus olla omanlaisia ja yhtä arvokkaita eikä kilpailukenttiä? Voin paljastaa, etten yleensä ikinä laittaudu asukuvia varten.
Ensimmäinen syy siihen on, että yleensä otan ne lähtiessä tai palatessa jonnekin eli olen jo vaihtanut vaatteet ja harjannut hiukset jne. Joskus harvoin kiharran hiukset, mutten tee sitäkään vain kuvien vuoksi. Laiska mikä laiska. :D
Toinen on se, etten yksinkertasesti jaksa. Miksi pitäisi esittää muuta kuin on? En edes tiedä mitä muuta tekisin. Laitan kuviin valitsemat vaatteet päälle, harjaan hiukset ja 'laitan' niitä max minuutin, Katson siis että jakaus on jotenkuten eikä ne osota joka ilmansuuntaan, vedän takin päälle ja valitsen kengät, otan kameran ja huikkaan kuvaajalle että valmista jos ei hän jo ole vieressä/lähellä. En meikkaa eli ei tarvitse tehdä sitä niin tuossa on mun normi kouluunkin laittautuminen. Tietty aamupala, hampaiden pesu ynnämuut aamutoimet aamuisin mutta ymmärsitte pointin. Näissä kuvissakin näette mustat silmänaluset omaavan, stressaantuneen ja sähkösiin hiuksiin hermostuneen tyypin. Myös punaposket on vakio ja ilmeetkään ei oo lähelläkää 10. Huomaatteko muuten jotain outoa kuvissa? Vinkvink. Saa kertoo jos tietää keinoja, miten totutella/opetella uudelleen käyttämään noita.

Negatiiviset ennen positiisia on oikea järjestys eli onhan tuossa asiassa myös positiivisia puolia.
Sosiaaliset- ja median paineet voivat myös olla potku takapuolelle asiasta riippumatta. Työnhaku, koulutuspaikka, liikunta, terveellinen ruoka ja muiden kannustavat esimerkit joita voi lukea lehdistä.
Eikö olekin aika motivoivaa? Hei, tuokin on onnistunut niin miksi en minäkin! Järki päässä kylläkin ettei se lopahda heti. Jos aloittaa nollasta ja treenaa seuraavalla viikolla kuudesti niin motivaatio voi olla pakkasen puolella kun iskee lihasjumit ja innostus lopahtaa. Babystepsein eteenpäin - siinä hyvä motto. Ei kaikkea kerralla varsinkin elämäntapamuutoksissa.

'Hyvä paine' myös kannustaa esim. hakemaan ahkerammin töitä tai uskomaan itseensä. Muutoksissa tarvitsee tsemppiä ja muiden esimerkkiä joten ne antavat syyn jatkaa ohi alun takeltelun tai muutaman viikon jälkeen iskevän takaisinkaipuun aikana,
     Netistä löytyvät ruoka-ohjeet kannustaa tekemään itse eikä jämähtämään eineksiin. Löytyy neuvoja siivouksen helpottamiseen tai terveellisempiin sämpylöihin. Selatessa lehtiä löydät käteviä hyötyliikunta mahdollisuuksia ja kaikkea mahdollista. Muiden kertomia kokemuksia voi lukea jos inspiraatio on hukassa johonkin tai etsii ideoita askarteluun, synttäritarjottaviin, treeneihin, leivonnaisiin.. Lista on loputon. Jossain määrin nuo voivat mennä myös negatiivisten puolelle, mutta yleisimmin noista on hyötyä kuin haittaa.

Pitkästä aikaa syvällisempää postausta tänne puolelle, jee! Näitä on niin mukava kirjottaa, että varautukaa näiden tulvaan lähiaikoina haha. Jotain jäi varmasti sanomatta, mitä ajattelin mutta ei se haittaa!
Aurinkoista loppuviikkoa.♥